Vastauksia useimmin kysyttyihin aiheisiin. Vastaamme mielellämme lisäkysymyksiin ja asiantuntijakommenttipyyntöihin.

Ilmastonmuutos

Kasvihuoneilmiö on luonnollinen ilmiö, jota ilman ei planeetallamme olisi elämää. Kasvihuoneilmiössä ilmakehän kaasut vangitsevat osan maapallolta karkaavasta lämpöenergiasta ja säteilevät sitä takaisin alailmakehään ja maan pinnalle. Ilman luonnollista kasvihuoneilmiötä maapallon keskilämpötila olisi eri arvioiden mukaan 20-30°C kylmempi.

Kasvihuoneilmiön voimakkuuteen vaikuttavat ratkaisevasti ilmakehän kasvihuonekaasujen pitoisuudet. Tärkeimpiä kasvihuonekaasuja ovat hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4), dityppidioksidi (N2O) halogenoidut hiilivedyt (mm. CFC, HFC, PFC) ja rikkiheksafluoridi (SF6).

Kasvihuoneilmiön voimistuessa yli luonnollisen tasonsa on alettu puhua ilmastonmuutoksesta. Kansainvälinen tiedeyhteisö on laajasti yhtä mieltä siitä, että maapallon elinolosuhteita uhkaava haitallinen ilmastonmuutos ja kasvihuonekaasujen lisääntyminen ilmakehässä ovat pääosin ihmisten aiheuttamia. Ilmastonmuutoksesta johtuvia seurauksia ovat esimerkiksi maapallon keskilämpötilan kasvu, merenpinnan kohoaminen, kielteiset muutokset ekosysteemeissä, kuivuudet ja muiden luonnonkatastrofien (trooppiset myrskyt, tulvat) lisääntyminen.

Tieteellistä tietoa ilmastonmuutoksesta, sen vaikutuksista antaa Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change). IPCC on julkaissut tieteellisiä raportteja jo lähes kahdenkymmenen vuoden ajan, tuoreimmat ilmastonmuutoksen vaikutusten arviointiraportit ovat ladattavissa heidän verkkosivuiltaan. Viimeisin Ilmastopaneelin raportti ilmestyi lokakuussa 2018, jonka mukaan maapallon lämpenemisen rajoittaminen 1.5 °C asteeseen edellyttää nopeita muutoksia energiaan, liikenteeseen, maankäyttöön ja teollisuuteen. IPCC:n mukaan Pariisin ilmastosopimuksen (2015) mukaiset päästövähennykset eivät riitä, mikäli maapallon lämpeneminen halutaan pitää 1.5 °C asteessa tai edes 2 °C asteessa.

Suomessa mm. Ilmatieteen laitos kokoaa laajasti tieteellistä tietoa ilmastonmuutoksesta ja kasvihuonekaasupäästöjen lisääntymisen vaikutuksesta ilmaston lämpenemiseen. Suomen kasvihuonekaasupäästötietoa numeroina löytyy esimerkiksi Tilastokeskuksen sivuilta.

YK:n ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus, United Nations Framework Convention on Climate Change (UNFCCC) hyväksyttiin v.1992 ja se astui voimaan vuonna 1994. UNFCCC:n perustaminen johti Kioton Sopimuksen solmimiseen vuonna 1997. Kioton sopimus asetti teollisuusmaille määrällisiä tavoitteita kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Vuonna 2015 solmittiin Pariisin ilmastosopimus, joka rakentuu maiden itse asettamille päästöjen vähennyssitoumuksille, joita myös kehittyvät maat ovat lupautuneet toteuttamaan. Pariisin ilmastosopimuksen astui voimaan v. 2016 ja sen toimeenpano alkoi 1.1.2021.

Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteena on pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahdessa asteessa suhteessa esiteolliseen aikaan ja pyrkiä toimiin, joilla lämpeneminen saataisiin rajattua alle 1,5 asteen.

Tällä hetkellä maailman suurin päästökauppajärjestelmä on Euroopan laajuinen päästökauppa EU Emissions Trading Scheme (EU ETS), joka kattaa kaikki EU:n jäsenmaat. EU:n päästökauppa kattaa yli 40 % koko EU:n kasvihuonekaasupäästöistä (suurimman osan EU:n energiantuotantolaitoksista ja energiaintensiivisestä teollisuudesta sekä EU:n sisäisen liikenteen). EU:n päästökaupassa on tällä hetkellä menossa neljäs päästökauppakausi, joka ulottuu vuoden 2021 alusta vuoden 2030 loppuun asti. Lisätietoa EU:n päästökaupasta löytyy Työ- ja elinkeinoministeriön sivuilta.

Pariisin ilmastosopimuksen pitkän aikavälin tavoitteena on:

● Rajoittaa lämpeneminen 1,5 asteeseen
● Ohjata rahavirrat vähäpäästöiseen ja ilmastokestävään kehitykseen
● Vahvistaa sopeutumista ja ilmastokestävyyttä

Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaan globaalien päästöjen tulisi laskea rajusti 2020 alkaen, ja päästöjen ja poistojen tasapaino saavuttaa noin v. 2050.

Maiden Pariisin ilmastosopimukselle antamat ilmastolupaukset kattavat vain viidenneksen 1.5 asteen polun mukaisista vähennyksistä. Valtioiden lupaukset eivät siis riitä. Päästövähennyskuilun täyttämiseksi tarvitaan yksityistä sektoria, jotta hallittavissa oleva 1.5 asteen lämpenemisen polku saadaan pidettyä. Yksityisen sektorin konkreettisilla ympäristöteoilla on merkitystä.

GRI (Global Reporting Inititative) ja CDP (Carbon Disclosure Project) ovat vapaaehtoisia initiatiiveja, joilla yritykset voivat muun muassa hallita, ymmärtää, raportoida ja viestiä oman toimintansa ilmastovaikutusta. Raportointia seuraavat esimerkiksi kansainväliset rahoittajat analysoidessaan yritysten arvoa.

Hiilijalanjäljen laskeminen

Hiilijalanjäljen laskenta perustuu kansainvälisiin standardeihin ja ohjeistuksiin sekä toimialojen uusimpiin suosituksiin. Yleisimmin käytössä ovat kasvihuonekaasuprotokollan (GHG Protocol) mukaiset standardit. Laskennoissa voidaan hyödyntää soveltuvin osin muita erilaisia laskentastandardeja ja -ohjeita (mm. ISO 14040, 14044, 14067, 14069 ja PAS2050) tuotteen elinkaaren aikaisten ilmastovaikutusten selvittämiseksi.

Erilaisten laskentakohteiden kohdalta voidaan ottaa käyttöön erilaisia standardoituja laskennan laajuuksia (Scope 1, 2 ja 3). Toimipaikkojen osalta otetaan tyypillisesti huomioon mm. ostetun sähkön ja lämmön kulutus ja alkuperä, polttoaineiden kulutus, jätehuolto ja kierrätys, itse tuotetun sähkön ja lämmön osuus, sekä tavaralogistiikka, matkustus ja alihankitut toiminnot.

Tuotteiden tai palvelujen hiilijalanjäljen osalta laskenta rajataan omassa hallinnassa oleviin toimintoihin sekä läpinäkyvästi ja mielekkäästi arvioitavissa olevaan ja merkityksellisiin ”upstreamiin”, eli alkuperätekijöihin sekä ”downstreamiin” eli jatkokäyttöön.

Tapahtumien osalta laskentaan sisällytetään yleensä käytetty sähkö- ja lämmitys, järjestäjien ja osallistujien logistiikka (matkat ja majoitus), järjestämisen logistiikka, tarjoilujen tai muiden suurten kulutustuote-erien osuus ja alkuperä, kierrätys ja jätehuolto.

 

Mitä hiilijalanjäljen pienentämiseen yleensä liittyy?

Kun hiilijalanjälkeen vaikuttavat tekijät ovat tiedossa ja arvioitu/laskettu luotettavasti hyväksyttävän standardin mukaan, voidaan niihin kaikkiin yleensä alkaa vaikuttamaan. Hiilijalanjäljen laskennalla toiminnan, tuotteen tai palvelun ilmastovaikutus tunnistetaan ja päästöjen vähentämistoimet voidaan sen jälkeen kohdistaa oikein: saavutetaan esimerkiksi tehokkaampi logistiikka, tai toimipaikkojen sähkön-, lämmön-, sekä materiaalikulutuksen pieneneminen.

Hiilidioksidiekvivalentti (CO2 ekv) on verrannaisyksikkö, joka suhteutuu yhteen tonniin hiilidioksidia (tCO2). Hiilidioksidiekvivalentti-termiä käytetään eri kasvihuonekaasujen vaikutuksen vahvuuden vertailun helpottamiseksi. Esimerkiksi tonni metaania (CH4) vastaa vaikutukseltaan 21 tonnia hiilidioksidia ja tonni dityppidioksidia (N2O) 310 tonnia hiilidioksidia.

Mikäli päästövähennys on syntynyt jostakin muusta kasvihuonekaasusta kuin hiilidioksidista, se on suhteutettu hiilidioksidiekvivalenttiin. Esimerkiksi 1 tonni metaania CH4, joka on yleinen esimerkiksi maataloudesta ja kaatopaikoilta vapautuva kasvihuonekaasu vastaa hiilidioksiekvivalenteissa 21 tonnia hiilidioksia. Metaanin vaikutus kasvihuonekaasuilmiöön on siis 21-kertainen verrattuna hiilidioksiidiin.

Hiilikädenjälki tarkoittaa positiivisen hiilikädenjäljen laskentaa ja mittaamista hiilijalanjäljen rinnalla. Hiilikädenjälki kuvaa yrityksen tai organisaation positiivisia tekoja ja ratkaisuja, joiden tavoitteena on ilmastonmuutoksen hillitseminen. Hiilikädenjälki voi esimerkiksi syntyä yrityksen myymän tuotteen tai palvelun kautta jollekin toiselle, esimerkiksi vähentäen yrityksen asiakkaiden hiilijalanjälkeä. Yrityksen omia toimia vähentää omaa hiilijalanjälkeään ei sen sijaan lasketa hiilikädenkädenjäljeksi.

Päästöjen kompensointi

Päästökompensointi eli hiilijalanjäljen hyvittäminen perustuu YK:n alaisen vuonna 1997 solmitun Kioton ilmastosopimuksen kestävän kehityksen mekanismien periaatteisiin. Päästökompensointi on toimi, jolla se kasvihuonekaasupäästömäärä, jota yritys, yhteisö tai yksityishenkilö ei omassa toiminnassaan, tuotteen tai palvelun valmistuksessa pysty välttämään hyvittää ostamalla oman tuottamansa kasvihuonekaasupäästömäärän päästökrediittejä hiilidioksidipäästöjä vähentävistä, pysyviä hiilinieluja lisäävistä, tai hiilidioksidin pysyviä poistoja toteuttavista projekteista.
Kompensoinnin avulla yritykset voivat siis hyvittää aiheuttamansa ilmastopäästöt investoimalla projekteihin, jotka vähentävät vastaavan määrän päästöjä tai vaihtoehtoisesti lisäävät hiilinieluja. Kompensointi perustuu siihen, että päästöt hyvitetään ’tonni-tonnilta’ vapaaehtoisen päästökaupan avulla.

Kompensointiprojekteista voidaan sertifioida kansainvälisesti vakiintuneiden korkealuokkaisten standardien mukaisesti todennettuja päästövähennyksiä (Verified Emission Reduction, VER). Näiden sertifioitujen päästövähennyksien, hiilinielujen lisäysten ja pysyvien hiilidioksin poistojen hinta muodostuu vapailla markkinoilla ja ilmaistaan päästövähennyskrediiteissä (carbon credits).

Kompensointiyksiköiksi (tCO2) kelpaavat vain aidot, lisäiset, mitattavat ja todennettavat päästövähennykset ja poistot, joissa vähennettävä päästömäärä tai lisätty hiilinielu syntyy ja käytetään vain yhteen kertaan kompensoivan toimijan hyväksi, jonka jälkeen ne mitätöidään (retire) pysyvästi käytetyn sertifikaatin rekisteristä.

Sekä päästövähennyksiä että hiilidioksidin pysyviä poistoja ilmakehästä tarvitaan. Pariisin ilmastosopimuksen 1.5 asteen polku edellyttää sekä:

– Enemmän ja nopeampia päästövähennyksiä, jotta päästöt saadaan yhä lähemmäs nollaa; että
– Merkittävän mittakaavan hiilidioksidin poistoja, jotta päästöt saadaan nettonollaan ja nettonegatiiviseksi.

Kompensointi on siis vakiintunut ja kustannustehokas työkalu päästöjen hallintaan.

 

Mikä on ilmastoteko?

Ilmastoteko on globaaleja kasvihuonekaasuja vähentävä tai hiilinieluja lisäävä toimi, joka lasketaan toimen rahoittajan lisäksi esimerkiksi isäntämaan päästöbudjettiin. Ilmastoteko eroaa kompensoinnista sillä, että hyödyn rahoittaja ja saaja voivat olla eri taho (esimerkiksi yksityinen yritys ilmastoteon rahoittajana ja valtio hyödyn saajana).

Päästökompensointi eroaa ilmastoteosta siten, että rahoittaja ja hyödyn saaja ovat aina sama taho (esimerkiksi yksityinen yritys) ja vähennettävä päästömäärä tai kasvatettava hiilinielu on aina lisäinen, mitattava, todennettava ja käytetään yhden toimijan hyödyksi.

Vapaaehtoinen päästökauppa on tarkoitettu yrityksille ja yksityisille ihmisille, jotta ne voisivat huolehtia ilmastosta enemmän, mitä laki ja asetukset vaativat. Maiden Pariisin ilmastosopimukselle antamat ilmastolupaukset kattavat vain viidenneksen 1.5 asteen polun mukaisista vähennyksistä. Yksityiset yritykset ja organisaatiot voivat vapaaehtoisen päästökaupan kautta toteutettavan kompensoinnin avulla kirittää ilmastonmuutoksen hillintää (kompensoimalla sen kasvihuonekaasupäästömäärän, jota yritys ei omasta toiminnasta vielä pysty nykykeinoin poistamaan).

Reguloidun eli lakiin ja asetuksiin perustuvan päästökaupan rinnalle kehittynyt vapaaehtoinen päästökauppa – eli kasvihuonekaasupäästöjen vapaaehtoinen yksityinen kompensointi, perustuu yritysten ja kuluttajien haluun vähentää oman kulutuksensa, toimintansa tai tuotteen valmistuksen/palvelun toteutuksen ilmastovaikutusta.

Vapaaehtoinen päästökauppa ovat investoimista hankkeisiin, jotka joko vähentävät globaaleja ilmastopäästöjä,lisäävät päästöjä sitovia hiilinieluja tai poistavat hiilidioksidia pysyvästi ilmakehästä. Hankkeiden perusperiaate on se, että ne eivät ensisijaisesti toteutuisi ilman päästökaupparahoitusta. Päästövähennysten myynti on otettu huomioon päästövähennyksiä aikaansaavien projektien investointisuunnitelmissa, jolloin päästövähennyksien myynnistä saatava raha mahdollistaa hankkeiden toteuttamisen.

Päästövähennyksiä myydään CO2 ekv-tonneittain yrityksille ja kuluttajille. Vapaaehtoisessa päästökaupassa päästövähennysten ostajia ovat pääasiassa EU:n päästökauppaan kuulumattomat yritykset, yhteisöt ja yksityishenkilöt. Päästövähennysten yksikköhinta muodostuu vapailla kaupallisilla markkinoilla kysynnän, tarjonnan ja hankkeen laatusertifikaatin mukaan. Päästövähennyksen hinta sisältää myös välittäjien sekä projektikehittäjien kulut ja katteet.

Vapaaehtoinen päästökauppa on todettu toimivaksi markkinamekanismiksi muun muassa uusiutuvan energian lisäämisen rahoittamiseksi ja globaalien hiilinielujen kasvattamiseksi. Jotta kehitys olisi kestävää, on päästövähennysten ostajan hyvä sitoutua itse myös pienentämään oman hiilijalanjälkensä kokoa ”vähennä ensin, hyvitä sitten” –periaatteen mukaisesti.

 

Kuka päästökompensaatiosta hyötyy ja miksi?

Päästökompensaatiosta hyötyy ensisijaisesti yhteinen ilmakehämme, ympäristö. Vapaaehtoisessa päästökaupassa kehitetyt ja käytetyt päästövähennykset ovat lisäisiä kasvihuonekaasupäästövähennyksiä, hiilinielujen lisäyksiä tai hiilidioksidin pysyviä poistoja ilmakehästä, jotka eivät ensisijaisesti toteutuisi ilman päästökaupparahoitusta.

Lisäksi päästökompensaation myyjä ja ostaja hyötyvät. Myyjä saa lisätulovirran ympäristöä parantavalle toiminnalleen ja pystyy täten mahdollisesti laajentamaan toimintaa kaupallisella pohjalla. Ostaja hyötyy maineestaan vastuullisena toimijana rahoittaessaan päästöjä vähentäviä tai hiilinieluja lisääviä hankkeita.

Kun yritys tai yhteisö on toteuttanut kaikki mahdolliset toimenpiteet omien tai tuotteen/ palvelunsa kasvihuonekaasupäästöjensä vähentämiseksi, kutsutaan jäljelle jäävää päästöä, jota ei vielä nykyteknologialla voida vähentää tai poistaa, residuaalipäästöksi.

Hiilineutraalisuus tarkoittaa, että omien ilmastopäästöjä vähentävien toimenpiteiden lisäksi loput toiminnasta tai tuotteen/palvelun tuottamisesta syntyvät kasvihuonekaasupäästöt on kompensoitu sertifioitujen (esim. Gold Standard ja Verified Carbon Standard) vapaaehtoisen päästökaupan hankkeiden kautta.

Hiilineutraaliuden tavoittelu on parhaimmillaan paitsi vastuullista yritystoimintaa myös strategisen kilpailuedun rakentamista tulevaisuuteen. Pelisäännöt hiilijanlanjäljen hallintaan ovat varsin selvät.

Mm. Sitra on panostanut hiilineutraaliuden tavoittelun ohjeistuksiin ja suosituksiin jo vuosia, tässä muutaman vuoden takainen julkaisu ja siihen liittyvä Green to Scale tutkimus. Lisäksi esimerkiksi Suomen Ilmastopaneeli (The Finnish Climate Change Panel) edistää tieteen ja politiikan välistä vuoropuhelua ilmastokysymyksissä.

Hiilinegatiivisuus tarkoittaa, että omien ilmastopäästöjä vähentävien toimenpiteiden lisäksi loput syntyvät kasvihuonekaasupäästöt on ylikompensoitu. Hiilinegatiivisessa toiminnassa kompensoidaan siis enemmän, mitä toiminnasta tai tuotteen/palvelun valmistamisesta luotettavan laskennan ja mittaamisen kautta arvioidaan syntyvän kasvihuonekaasupäästöjä.

Hiilineutraaliudesta ja hiilinegatiivisuudesta viestimisen on tärkeää olla läpinäkyvää ja toimijan tulisi viestiä, mikä osa hiilijalanjäljestä on kompensoitu tai vaihtoehtoisesti ylikompensoitu.

Pariisin ilmastosopimus, IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change) ja Science Based Targets -aloite pyrkivät siihen, että globaalit kasvihuonekaasupäästöt ja -poistot olisivat yhteenlaskettuna nolla vuonna 2050.

Yritys tai yhteisö voi tavoitella toimintansa ilmastopäästöjen asettamista nettonollaan siten, että yritys tai yhteisö toteuttaa kaikki mahdolliset toimenpiteet omien kasvihuonekaasupäästöjensä pienentämiseksi ja kompensoi loput päästöt hiilidioksidin pysyvään poistoon ilmakehästä lukeutuvilla vapaaehtoisen päästökaupan hankkeilla. Nettonollaan pääsy ei siis salli päästövähennyshankkeilla kompensointia, vaan välttämättömän päästön kompensointi pitäisi toteuttaa hiilidioksidin pysyvillä poistoilla ilmakehästä.

Nettonegatiivisuus tarkoittaa, että yritys tai yhteisö kompensoi enemmän, kuin mitä toiminnasta tai tuotteen/palvelun valmistamisesta arvioidaan syntyvän kasvihuonekaasupäästöjä, kun kaikki omat toimet päästöjen vähentämiseksi on toteutettu. Kuten nettonollassa, nettonegatiiviseksi pääsy ei siis salli päästövähennyshankkeilla kompensointia, vaan ylikompensointiin hyväksytään vain hiilidioksidin pysyvät poistot ilmakehästä.

VER (Verified Emission Reduction) on vapaaehtoisen päästökaupan päästövähennyksen yksikkö. Yksi VER vastaa yhden tonnin hiilidioksidipäästövähennystä tai pysyvää poistoa ilmakehästä. Mikäli kasvihuonekaasupäästövähennys on syntynyt jostakin muusta kasvihuonekaasusta kuin hiilidioksista, puhutaan hiilidioksiekvivalenteista. Tällöin syntyneet päästövähennykset on suhteutettu yhteen tonniin hiilidioksidia (CO2 ekv).

CER (Certified Emission Reduction) on Kioton pöytäkirjan mukaisen valtioiden tai esimerkiksi EU päästökauppaan kuuluvien yritysten hyödyntämään säännellyn päästökaupan puhtaan kehityksen mekanismin (Clean Development Mechanism) yksikkö, joka vastaa tonnin kasvihuonekaasupäästövähennystä tai pysyvää poistoa ilmakehästä (tCO2 ekv).

EUA (Emission Unit Allowance) on EU päästökaupassa käytetty yksikkö, joka vastaa yhden tonnin kasvihuonekaasupäästöä (tCO2 ekv).

Kompensoinnissa vapaaehtoisen päästökaupan kautta on käytössä lukuisia eri standardeja. Yleisimmät kansainväliset käytössä olevat standardit ovat VCS (Verified Carbon Standard) ja GS (Gold Standard). Luotettava projekti on sertifioitu käytössä olevalla kansainvälisellä standardilla. Kotimaisten hankkeiden standardit ja parhaat käytännöt ovat vasta kehitteillä.

Nordic Offset välittää asiakkaan toimeksiannosta lähinnä Gold Standard sertifioituja vapaaehtoisen päästökaupan päästövähennyksiä. Gold Standard on WWF:n aloitteesta luotu vapaaehtoisen päästökaupan verifiointistandardi, jota hallinnoi Gold Standard Foundation. Gold Standard on voittoa tavoittelematon organisaatio, jonka tehtävänä on valvoa, kehittää ja verifioida vapaaehtoisen päästökaupan projekteja. Alan tiukimpien kriteerien mukaisesti toimiva Gold Standard takaa, että projekteissa syntynyt päästövähennys on tuotettu Gold Standard -sertifikaatin normien mukaisesti, prosessia on valvottu asianmukaisesti ja asiantuntijat ovat todentaneet hankkeen päästövähennys-/hiilinielulaskelmat.

Gold Standard -päästökauppasertifikaatin saamiseksi projektin on täytettävä lisäksi myös lisäisyysehto, jotta projekti voidaan hyväksyä ja syntyneet todennetut päästövähennykset rekisteröidä Gold Standardin rekisteriin. Pääsääntönä lisäisyyden toteutumisessa on se, että projekti ei olisi toteutunut ilman päästörahoitusta.

Gold Standard -sertifioidussa projektissa otetaan huomioon ja raportoidaan myös muita YK:n kestävän kehityksen tavoitteita; projektien sosiaalinen vaikuttavuus paikallisessa ympäristössä (kuten terveyshyötyjä, työpaikkoja, koulutusta, kastelujärjestelmiä ja perusinfrastruktuurin parannuksia), joka erottaa standardin muista käytössä olevista kansainvälisistä standardeista.

Kaksoislaskenta (double counting) tarkoittaa sitä, että luotettavassa kompensoinnissa tulee aina varmistaa, että päästökrediitti, jolla syntyvää ilmastopäästöä kompensoidaan, on laskettu vain yhden toimijan hyväksi. Esimerkiksi yrityksen tai organisaation oman toiminnan, tuotteen tai palvelun ilmastopäästöjä ei tule kompensoida yksiköillä, jotka on jo laskettu esimerkiksi valtiolliseen päästövähennystavoitteeseen.

Kaksoiskäytöllä (double claiming) ja sen ehkäisyllä tarkoitetaan, että yksikkö, jolla yrityksen tai organisaation oman toiminnan, tuotteen tai palvelun ilmastopäästöjä kompensoidaan, on käytetty vain yhteen kertaan, juuri tähän tarkoitukseen ja käytön jälkeen pysyvästi mitätöity (retire) käytetyn sertifikaatin (esim. Gold Standard tai VCS) päästökaupparekisteristä.

Lisäisyys vapaaehtoisen päästökaupan projekteissa tarkoittaa sitä, että nämä kompensointiin käytettävät hankkeet eivät ensisijaisesti toteutuisi ilman vapaaehtoisen päästökaupan kautta saamaansa rahoitusta. Kansainväliset standardit, kuten Gold Standard ja VCS, takaavat lisäisyysehdon toteutumisen sertifioiduissa hankkeissa. Lisäisyys on yksi keskeinen kriteeri laadukkaassa kasvihuonekaasupäästöjen kompensoinnissa.

YK:n kestävän kehityksen tavoitteet (Sustainable Development Goals, SDGs) sovittiin vuonna 2015 ja astuivat voimaan vuoden 2016 alussa. Kestävän kehityksen tavoitteita on yhteensä 17 ja niillä on yhteensä 169 alatavoitetta. Tavoite on kääntää globaali kehitys uralle, jossa ihmisten hyvinvointi ja ihmisoikeudet, taloudellinen vauraus ja yhteiskuntien vakaus turvataan ympäristön kannalta kestävällä tavalla. Lisäksi poistetaan maailmasta äärimmäinen köyhyys kaikissa muodoissaan.

Erityyppiset kompensointikohteet edistävät ilmastohyödyn lisäksi muita kestävän kehityksen vaikutuksia. Esimerkiksi Gold Standard- sertifikaatti vaatiikin kohteita seuraamaan ja raportoimaan myös muita kestävän kehityksen vaikutuksia ilmastohyödyn (SDG 13) lisäksi.

Kompensointikohteen valinnassa voikin olla mielekästä ottaa huomioon nämä muut vaikutukset ja valita kohde, joka on linjassa yrityksen tai yhteisön muiden tavoitteiden ja strategian kanssa. Kysy asiantuntijoilta lisäapua valintaan.

Kansainväliset vaatimukset ilmastopäästöjen vähentämiselle eivät ole koskeneet kehittyviä maita samalla tavalla kuin läntisiä teollisuusmaita. Näin ilmaston kannalta laadukkaiden kohteiden ja hankkeiden löytäminen on kehittyvissä maissa edelleen kustannustehokkaampaa.

Kotimaassamme lähes kaikki sektorit ovat EU:n tai kansallisen lainsäädännön alla ja on vaikeampi löytää projektikohteita, jotka täyttävät vapaaehtoisen päästökaupan lisäisyysehdon, eli eivät toteutuisi ilman kompensointirahoitusta.

Vuonna 2015 solmitun Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpano alkoi 1.1.2021 ja tulee muuttamaan velvoitteita ja tavoitteita kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi myös kehittyvissä maissa. Nämä perusuran muutokset (“Paris alignment”) otetaan huomioon tulevaisuuden hankkeissa myös kehittyvissä maissa toteutettavissa kompensointiprojekteissa.

Ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta kohteen sijainnilla ei ole merkitystä, koska ilmakehämme on yhteinen.

 

Onko vapaaehtoinen päästökauppa kehitysapua vai kaupallista toimintaa?

Päästöjen kompensointi vapaaehtoisen päästökaupan kautta antaa hiilidioksidipäästöjä aiheuttaville yrityksille ja yksityishenkilöille mahdollisuuden toimia ilmastonmuutoksen kannalta neutraalisti ostamalla omaa hiilijalanjälkeä vastaavan päästövähennyksen kestävän kehityksen projekteista. Samalla se antaa mahdollisuuden projektien kehittäjille saada vapaaehtoista rahoitusta yksityiseltä sektorilta.

Päästövähennysprojektien kehittämisestä ja päästövähennysten kaupasta on syntynyt liiketoimintaa, koska päästövähennysten kysyntä ja tarjonta on pyritty saamaan kohtaamaan mahdollisimman tehokkaasti ja luotettavasti. Vapaaehtoisen päästökaupan kaupallisuus takaa kehitysapua paremmin kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen. Koko järjestelmän taustalla on yhteinen halu saada kestävän kehityksen projekteja syntymään ja maailman päästöjä vähenemään.

Kaupallisia välittäjiä tarvitaan saattamaan projektien kehittäjät ja päästövähennysten ostajat yhteen, mahdollistamaan päästövähennysten volyymiostot suoraan projekteista ja myymään päästövähennyksiä pienemmissä erissä loppuasiakkaille. Toiminnalla on kuitenkin kehitysapua muistuttava luonne, koska vapaaehtoisen päästökaupan periaatteisiin kuuluu, että projekteja kehitetään pääsääntöisesti kehittyviin maihin. Tällä hetkellä myös kotimaisten päästökompensointikohteiden kysyntä on kasvussa ja Nordic Offset on aktiivisesti mukana kehittämässä kotimaisia kohteita.

Kompensoivien toimijoiden kirjo on käytännössä rajaton; esimerkiksi tietoliikennesektorista meijerituotteita valmistaviin tahoihin. Kompensointi on vielä paljon yleisempää Euroopassa ja esim. Ruotsissa verrattuna Suomeen, mutta viime aikoina useat suomalaiset toimijat ovat ottaneet kompensoinnin käyttöön tapana saavuttaa hiilineutraalisuus (esim. joidenkin toimintojen ja tuotteiden osalta).

Nordic Offset ohjeistaa kompensointiasiakkaitaan tekemään ensin omassa toiminnassaan taloudellisesti toteutettavat/ mahdolliset toimenpiteet vähentääkseen omaa hiilijalanjälkeään ja vasta tämän jälkeen kompensoimaan jäljelle jäävän hiilijalanjäljen/ ilmastovaikutuksen sertifioiduilla projekteilla (esim. Gold Standard, VCS).

Yhtä hiilidioksiditonnin päästövähennystä kutsutaan päästövähennyskrediitiksi. Päästövähennyksiä tuottavan hankkeen kehittäjä myy projektista syntyvät krediitit päästökauppamarkkinalla. Ostajapuoli etsii päästövähennystonneille kysyntää, ostaa päästövähennyskrediitit projektista usein etupainoitteisesti ja myy ne sitten eteenpäin, esimerkiksi yrityksille tai suoraan kuluttajille näiden päästöjen kompensoimiseksi.

Vapaaehtoisen päästökaupan ansiosta kasvihuonekaasupäästöjä vähentävän projektin kehittäjä voi sisällyttää päästövähennyksien myynnistä saatavan tulon projektin investointisuunnitelmaan. Näin saadaan aloitettua ympäristöhankkeita, joita ei muuten taloudellisten tai poliittisten olosuhteiden vuoksi toteutuisi.

Seuraamme markkinaa aktiivisesti löytääksemme asiakkaidemme kannalta parhaat projektit.  Krediittien (VER) hinta vaihtelee avoimilla markkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaan, ja määräytyy hankekohtaisesti.  Loppuhinta sisältää myös välittäjän kulut ja katteet.

Viime vuosina krediittien hintakehitys on ollut kasvussa, koska yksityiset yritykset ovat asettaneet kunnianhimoisia ilmastotavoitteita, joihin kuuluu osana päästökompensaatiot niiden päästöjen osalta, joita ei omasta toiminnastaan pysty välttämään.

Kun yritys tai yhteisö on laskenut toimintansa tai tuotteen/ palvelun hiilijalanjäljen (eli negatiivisen ilmastovaikutuksen), toteuttanut liiketoiminnan jatkumisen kannalta toteutuskelpoiset päästövähennystoimenpiteet omien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ja kompensoinut lopun residuaalipäästön sertifioiduilla vapaaehtoisen päästökaupan kompensointiprojekteilla, voi toimija viestiä hiilineutraaliudesta. Viestinnän on tärkeä olla läpinäkyvää ja toimijan kertoa erikseen, mikä osa päästöistä on kompensoitu.

Vapaaehtoista päästökauppaa ja hiilineutraalisuustavoitteita ja viestintää ohjaavat parhaat kansainväliset käytännöt. Lainsäädääntöä tai muuta sääntelyä viestintään- ja lupauksiin liittyen ei vielä ole olemassa, mutta ala kehittyy ja asiantuntijan avulla on hyvä pysyä perillä kehityksestä ja oikeista käytännöistä myös markkinointiviestintään liittyen.

Päästövähennyksiä ostetaan ja myydään päästövähennyskrediitteinä (carbon credit), jotka syntyvät päästöjä vähentävistä, hiilinieluja lisäävistä tai hiilidioksidia pysyvästi ilmakehästä poistavista hankkeista. Yksi päästövähennyskrediitti vastaa yhden hiilidioksiditonnin päästövähennystä, päästöjen sitomista nielujen lisäyksenä tai pysyvää poistoa ilmakehästä.

Kun ostamme päästövähennysprojektin kehittäjältä tai välittäjältä päästövähennyskrediittejä edelleen myytäväksi, syntyy meille ja myyjälle kirjanpitomerkinnät päästövähennyskrediittien siirtymisestä valitun standardin rekisterissä. Kun päästövähennyskrediittejä myydään loppuasiakkaille, ne mitätöidään pysyvästi (retire) myyjän päästökaupparekisteristä asiakaskohteiselta alatililtä ja asiakas saa mitätöinnistä rekisterin mukaisen todistuksen.

Tilintarkastustoimistomme vahvistaa tilikausittain, että myydyt päästövähennyskreditit täsmäävät asiakkailtamme saamiemme maksujen kanssa. Projektien asianmukaisuuden, päästövähennyslaskelmat ja myytävien päästövähennyskrediittien vuosittainen määrä on kansainvälisilta markkinoilta välittämissämme hankkeissa todennettu Gold Standard -kriteerien mukaisesti. Gold Standard -rekisterissä on mahdollisuus julkisesti katsoa sertifioituja hankkeita. Koko päästövähennysketju on siis valvottu ja päästövähennysten kauppa tarkastetaan ja raportoidaan riippumattomasti.